Vapaa-ajan asuminen

Vapaa-ajan asuminen eli mökkeily on merkittävä osa suomalaisten elämäntapaa ja maaseutualueiden vapaa-ajan- ja virkistyskäyttöä. Suomi on maailman johtavia mökkeilymaita, ja maassamme on noin puoli miljoonaa omistusmökkiä. Myös monia tyhjillään olevia maaseudun asuinrakennuksia käytetään vapaa-ajan asuntoina. Lisäksi vuokramökit ja lomaosakemökit ovat keskeinen matkailuelinkeinon majoitusmuoto. Mökkeilyllä on pitkät kulttuuriset juuret, jotka juontavat herrasväen kesähuvilakulttuurin aikaan. Mökkeily yleistyi koko kansan loma- ja viikonloppuviettotavaksi 1950-luvulta alkaen. Suurin osa suomalaisten mökeistä sijaitsee nykyisin Järvi-Suomessa, rannikkoseuduilla ja Lapin matkailukeskuksissa.

Mökkeilyllä on monia myönteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, mutta myös kasvavia kielteisiä ympäristövaikutuksia. Mökkeilykulttuuri on jatkuvasti muutoksessa, mikä heijastuu niin mökkiympäristöihin kuin elämäntapoihinkin. Vapaa-ajan asumisen suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, päinvastoin se on muuttumassa ympärivuotiseksi kakkosasumiseksi. Kaupunkiseutujen läheiset mökkeily-ympäristöt ja -rannat ovat ruuhkautumassa ja mökkejä rakennetaan yhä kauemmas asutuskeskuksista. Mökkeilyn myötä syntyy myös uusia vapaa-ajan asumisen ympäristöjä, usein vetovoimaisten matkailukeskusten läheisyyteen. Mökkeily on myös kansainvälistymässä rajat ylittävän vapaa-ajan asumisen myötä.

Mökkeilytutkimuksessa yhdistyvät matkailun ja asumisen tutkimus, toisistaan riippuvaiset mobiliteetti ja stabiliteetti. Keskeinen käsite on monipaikkainen elämäntapa, jolla viitataan elämään kahden asuinpaikan ja elinympäristön vuorovaikutuksessa, useimmiten kaupungin ja maaseudun jatkumossa.